Heinäkuu 2010

Eräänä aamuna lähdettiin melkoisen varhain vähän 'seikkailemaan'. Mukaan saatiin houkuteltua jopa tyttöjen isoveli. Silla oli ainoa joka söi aamupuuronsa ennen kuin suunnattiin auton nokka kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa. Eli ajettiin puolisen tuntia yhdelle tutulle huoltamolle, jossa nautittiin aamiainen. Sen paikan paras juttu oli Sannin mielestä pieni kiipeilyseinä.

Seuraavaksi mentiin vähän shoppailemaan ja leikkimään. Isi ja äiti siis tuhlasivat rahaa ja isoveli leikitti Sannia kivalla leikkipaikalla. Silla torkuskeli rattaissaan aamupäiväunosia. Sellaista ei olekaan tapahtunut miesmuistiin. Välillä jopa mietin, että voisi jättää ainokaistkin päiväunet jo pois.

Matka jatkui sitten Vihavuoteen. Se on vanha myllyalue kohisevine koskineen.

Koski oli hieno, etenkin Sillan mielestä, joka todella tykkää linnuista. Niitä siellä olikin paljon.

Lähellä oli myös pieni ranta. Tytöt huomasivat heti siellä olleet hiekkalelut ja hetkessä olivat molemmat leikkipuuhissa. Vieressä oli melkoisen komea isommanpuoleinen 'vene'. Paljastuikin, että lelut kuuluivat aluksen omistajille, mutta he ystävällisesti antoivat tyttöjen leikkiä niillä.

Näin komea kivi oli koskesta nostettu;

Viimeiseksi ajettiin vielä Hattulaan uimarannalle. Olin kuullut, että siellä olisi sopivan matala ranta pienille lapsille. Niin todella olikin. Tuo henkilö keskellä kuvaa on meidän isi ja vettä on tosiaan vain polviin!

Sanni viihtyi hyvin ja kävi jopa kastautumassa.

Sillaa ei niin vesi kiinnostanut. Liekö saanut yliannostuksen omasta altaasta. Mutta rannalla leikkiminen ja ruohikolla kuljeskelu oli todella mieleen.

Reissu ei ollut kuin noin 200 km pitkä, mutta todella mukava. Isovelikin tuntui viihtyvän hyvin.

Lisätty 10.07.2010

Eräänä päivänä lähdettiin taas ajelemaan tarkoituksena tutustua Korteniemen perinnetilaan.

Tila sijaitsee Liesijärven kansallispuiston lähellä. Se on Metsähallituksen omistuksessa oleva metsänvartijantila jossa eletään kesäaikaan 1910-luvun tapaan.

Pihalla käyskentelivät maatiaiskanat ja arvonsa tunteva kukko. Aidan takaa kurkkivat uteliaat lampaat karitsoineen.

Työntekijöitä tapasimme neljä. He olivat pukeutuneet ajanmukaisiin vaatteisiin ja puuhailivat tilan hommia. Piipahdimme myös sisätiloissa ja ihmettelimme vanhoja esineitä.

Saimme maistaa toukokuussa leivottua ruisleipää, jota roikkui katonrajassa kepeissä. 'Leipä oli tosi kovaa, mutta hyvää.' kommentoi Sanni myöhemmin makukokemustaan.

Ruispellon reunaa, pienen metsän kautta (siellä oli jo kypsiä mustikoita)kävimme rantasaunan luona vähän vilvottelemassa. Sanni polski rantavedessä niin, että vaatteet kastuivat, mutta Silla ei tykännyt ollenkaan olla paljasjaloin. Voi meidän kaupunkilaislasta!

Hevosiakin käytiin ihmettelemässä, mutta kuvaan eivät suostuneet tulemaan.

Lähtiessä kuljettiin heinäpellon kautta. Siellä oli jo heinät nostettu seipäälle ja Sanni tutki innoissaan miten sisemmällä kasoissa oleva heinä oli vielä vihreää.