Sitten Sillan neuvolakuulumiset;

Strategiset mitat olivat 80 cm (puoli senttiä vähemmän kuin Sannilla vastaavassa iässä), 10 kg (noin 600 g Sannilla enemmän) ja pää 46,5 cm.

Kortissa lukee; 'Kasvu nrm. Iho siisti. Hymyileväinen rauhallinen tyttö. Hyvä vuorovaikutus äidin kanssa. Sydän, keuhkot, vatsa norm. Näkö ja kuulo OK.'

Meillä oli tuo eilinen käynti vähän huonoon aikaan. Eli klo 12.40, jolloin Sillalla on alkamassa päiväuniaika. Jo automatkalla hän alkoi olla väsynyt, eikä ilahtunut ollenkaan menosta vieraaseen paikkaan. Siellä ei saanut olla edes äidin sylissä, kun syli oli vähäksi aikaa varattu isosiskolle, joka rokotettiin ensin. Sitten kun vielä pistettiin piikki reiteen, oli pikkuisen mitta täysi. Neiti vähän jo rauhottui kun seurasi Sannin tekemisiä hoitajan kanssa ja lääkärin luona lähinnä vain pötkötteli väsyneenä sylissä. Siinä minä sitten yritin selittää miten vilkas, juokseva ja kiipeilevä meidän pikkuinen on. Lääkäri yritti herättää Sillan mielenkiintoa leluilla ja jopa rusinalla (Sillan herkkua), mutta mikään ei kiinnostanut. Antoi kyllä ihan nätisti tutkia korvat, sydämen ja vatsan.

Tosin juuri kun valmistelin lähtöä takaisin hoitajan huoneeseen livahti pieni käsi pöydälle ja nappasi rusinan suuhun :-)

Sain nyt nähdä ensi kerran Sillan testitulokset. Kohonneet luvut olivat sellaisista kuin S-RuokaE, S-MunavaE ja S-MaitoE. Silloin kun kuulin nuo tulokset eka kerran jo sanottiin, että kokoumat luvuissa olivat niin pieniä, ettei niistä kuuluisi tulla oireita. En tiedä mitä tuo S-RuokaE pitää sisällään, sitä pitää vielä kysellä. Kananmunaa me ei ollakaan annettu enää kuukausiin, mutta tuosta S-MaitoE en oikein tiedä. Tuloslapussa lukee toisaalla että; 'Tutkittavan genotyyppi on C/T, minkä ei ole todettu liittyvän laktoosi-intoleranssiin.' Joten siitä ei ole ainakaan kyse. Iloinen tieto oli se että kalan (ainakaan turskan) arvot eivät ylittyneet. Meillä syödään aika usein kalaa, joten taidan kokeilla Sillalle näin aluksi pieniä maistiaisia.

Muuten en ottanut Sillan 'allergia'tilannetta esiin hoitajan enkä lääkärin kanssa. Ihan turhaahan se olisikin ollut, kun heidän mielestä kaikki on OK. Onneksi tällä hetkellä tilanne on aika hyvin hallussa ja Sillan elämänlaatu on saatu huomattavasti paremmaksi.

Yritin ottaa lääkärin kanssa puheeksi Sillan puhumisen, tai siis sanattomuuden. Mutta hänen mielestä on ihan riittävää että Silla sanoo 'anna' (siitä hänellä on noin 20 versiota omine tarkoituksineen) eikä sitten oikeastaan muuta. Hän on käyttänyt muutamia kertoja sanoja 'äiti', 'isi', 'jano', 'vettä', mutta tosi harvoin. Yritin kertoa, että muut lapsemme puhuivat tässä iässä jo kahden sanan lauseita, osa käytti jo kolmekin sanaa peräkkäin. Ja sanavarasto oli ainakin 20-30 sanan luokkaa. Lääkäri vain totesi, että parivuotiaan sanamäärä on keskimäärin 5-7 sanaa ja siihenhän on vielä aikaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että Silla on motorisesti niin kehittynyt, että puhe odottelee omaa vuoroaan.

Minä taas olen sitä mieltä, että neidillä on niin hyvin asiat ,ettei hänen edes tarvitse puhua, kun kaikki sujuu hyvin muutenkin ;-)  Oikeastaan olen sitä mieltä, että Silla 'kuvittelee' puhuvansa. Hän hölpöttää ja pölpöttää ja selvästi olettaa että kaikki se mongerrus on selvää kieltä meille muille. Siksi hänen on välillä vaikea hyväksyä ettemme tee tai toimi niin kuin hän komentaa.

Sillan ymmärryksessä taas ei ole mitään vikaa. Yllättävää miten monia asioita tuon ikäinen jo ymmärtää. Häntä voi jo esim pyytää hakemaan tai viemään tavaroita tai vaikka siivoamaan lelujaan. Hän tietää milloin puhutaan saunaan menemisestä, iltasadun lukemisesta tai ulos lähtemisestä. Hän vetää syöttötuolin pöydän ääreen kun nälättää ja hakee vesimukinsa kun janottaa. Hän hakee itse kenkänsä, kaivaa esiin hattunsa, nostaa jalkojaan kun haluaa sukat pois ja ilmoittaa milloin on vapanvaihdon aika...

...jos siis huvittaa. Jos ei...silloin hän tekee mitä haluaa :-)