Pääsiäinen olikin sellaista hulinaa, ettemme edes ehtineet laittaa tänne hyvän pääsiäisen toivotuksia.

Sannin kohokohtia taisivat olla Pääsiäiskaupunkimme mukavat tapahtumat ja Reetta-kummin (tai Reetta-kummitus, niin kuin tyttö sanoo) vierailu. Kaupungilla väritettiin liiduilla katua, ostettiin vihreä hyrrä sekä herkkuja, katseltiin taikuria, nautittiin lastenlauluista ja muurinpohjaletuista sekä ihailtiin eläimiä. Isot hevoset olivat hieman pelottavia, mutta pienet ponit suloisia. Bell, iso valkea paimenkoira, oli niin mieluinen, että Sanni uskaltautui jopa sen vetämän kärryn kyytiin ihan itsekseen.

Sillalta meni suurin osa hyörinästä ihan ohi. Niin mukavasti maistuivat päiväunet ulkosalla, rattaissa köllien. Muuten ei kyllä tyttö enää suostu paljoa köllöttelemään. Aina pitäisi olla vähintään istuma-asennossa, kuitenkin mieluiten jo vipeltämässä isosiskon leikeissä mukana. Harmi vaan ettei pikkuinen osaa edes istua itse, kävelemisestä nyt puhumattakaan.