Ihan mahdottomaksi on nyt mennyt Sillan liikkuminen. Huh!

Ensiksikin neiti konttaa kuin höytryveturi, kun näkee jotain mielenkiintoista. Eli katoaa näkyvistä koko ajan. Toiseksi; hän on jo löytänyt yläkertaan vievät rappuset. Siellä se pikkuinen oli eilen toinen käsi alimmalla portaalla, toinen seuraavalla ja jalat huojuivat vain innostuksesta. Sitten, kuin hidastetussa elokuvassa, koko tyttönen kaatui suoraan taaksepäin. Itse hämmästyi niin kovin koko kokemusta, ettei tajunnut edes protestoida. Samoin hän kurkottelee kaikkeen mihin vain yltää ja vetää itseään ylöspäin. Viimeksi pelastin hänet lelukorin viereltä. Taitoa löytyi kiskoa itseään polvilleen tutkimaan korin sisältöä, mutta alastulo olikin sitten jo vaikeampi juttu.

Taitaa muuttua ajat aika mielenkiintoisiksi, kun isällä alkaa huomenna taas työt. Kyllä vaan kaikki on paljon helpompaa kun on kaksi aikuista pyörittämässä tätä huuhhollia.