Rientää, rientää... päivät nimittäin.

Syysloma oli ja meni. Sannihan oli isänsä ja isosiskojensa ja isoveljensä kanssa Punkaharjulla mökkeilemässä. Oikein mukavasti oli mennyt lomailu. He olivat soudelleet, kalastaneet, tavanneet sukulaisia, saunoneet ja samoilleet luonnossa.

Silla ja minä oltiin kahdestaan kotona. Käytinkin ajan hyödykseni ja opetin neidin nukkumaan omassa sängyssään. Omaa laiskuuttani oli tullut huono tapa ottaa pikkuinen viereen, vaikkei enää olekaan paljoa öisiä vatsaongelmia. Kaikki viisi yötä menikin opettelussa. Usko meinasi mennä, kun neiti vain huusi ja itki halutessaan isoon sänkyyn. Vaan kuudentena yönä nukkui kuin tukki. Ja sitä on nyt jatkunut neljä yötä. Välillä on heräillyt, esim kutinan vuoksi, mutta ei ole edes osoittanut halua siirtyä meidän viereen. Rauhoittelu ja rasvaus on auttanut saamaan unen päästä uudelleen kiinni.

Videoihin siirsin uudet otokset tytöistä. Ensimmäisessä Silla rakentelee palapeliä ja toisessa Sanni lukee kuvakirjasta sanoja. Lukeminen sujuu hiljalleen paremmin ja paremmin. Tänäänkin kaupassa neiti tavasi hyllyjen yläpuolella olevia opasteita. Silla tuntuu kulkevan isosiskon jalanjälkiä innostuksessaan palapeleihin. Muistan miten Sanni aikoinaan kokoili viikkokausia palapelejä. Yhä useampipalaisia hankittiin kunnes innostus yhtäkkiä lopahti, eikä neiti ole sen koommin niihin koskenut.

Pari kuvaa tytöistä, kun oltiin lähdössä kauppaan. Heillä oli koiralelut mukana ja niitten piti ensin päästä vähän leikkimään.