Viikonlopun aikana tuli mitta täyteen. Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja aloitin 'unikoulun'.

Viime viikolla Silla tippui yöaikaan kaksi kertaa sängystämme. Siitä taitaa olla tuo mustelma otsassa. Nenänpielen haava taas tuli eilen, kun vauhtivilpertti tippui alas ulkoportaita. Oikeastaan ihmettelen, ettei enempää ole sattunut, niin hurjaa on meno sekä päivisin että öisin.

Kun kieltää tai yrittää kääntää neidin huomion johonkin vähän rahallisempaan puuhaan (lue; ei kiipeämistä vaativaan) on seurauksena aikamoinen huutokonsertti. Kyllä löytyy kuopukseltamme aikamoisesti tempperamenttia.

Tässä kuvassa on jo huuto laantunut, mutta vieläkin kovin äidin kiellot surettavat.