Meidän Silla.

Meidän Silla, pikkaraisemme, kuopuksemme, on nyt 10 kuukauden ikäinen. Suloinen, tottakai. Ihana...sitäkin. Niin rakas. Tietenkin.

Millainen on Silla? 'Vamppyrihymyinen'; sanoi isosiskoista vanhin. Vaan eipä ole enää pitkään. Tänään jo huomasin kuudennen hampaan.

'Vauva'; sanoo isosisko Sanni 3vee. Onhan tuo pikkainen vielä kovin vauva, vaikka jo käveleekin tukia pitkin ympäri taloa, taputtaa kun on iloinen ja huutaa; 'Äitiii', kun on hätä. Lamppukin on saanut nimekseen 'pu' ja moi 'mo'.

Oma tahtokin on jo vahva. Kovaääninen protesti seuraa äidin poistumista. Huuto kuuluu jos kädestä poistaa jotain 'ei niin vauvalle sopivaa'. Ja itku kajahtaa ilmoille kun äiti kieltää kaapinovien paukuttelun.

Tuo ovien paukuttelu onkin nyt ykköshuvia, jota tehdään aamusta iltaan kiihtyvällä tahdilla. Välillä tosin on tauko paikallaan ja silloin neiti rentoutuu heiluttamalla jalkalamppua vinhaa vauhtia.

Maito tulee nykyään mukista ja ruoka valitettavan usein purkista. Suuria herkkuja ovat maissinaksut, rusinat, riisikakut ja korput. Tomaatti on selvästi pepun  'vihollinen nro 1'. Sitä jos sattuu olemaan ruoassa, on seuraavana päivänä takapuoli punainen ja neiti  ärtyinen.

Mitäs muuta?      no, Silla 'tanssii', nauttii saunasta (ei tukan pesusta), RAKASTAA Sannia, tykkää halata ja pussata, pärisee autoille (ja välillä kaikelle muullekin), huutaa kun on aika käydä nukkumaan, sammuu autoon, ei tykkää pukemisesta, hymyilee AINA kun näkee äitin, 'kiipeilee' isoveljen kanssa sohvalla, tykkää korvien putsauksesta...

...on meidän Silla, niin rakas. Tietenkin.