Taas on päivät rientäneet hurjaa vauhtia eteenpäin. Ohjelmassa on ollut oviaukon korjausta (mies), neuvolaa (Sillan), lakkiaisten suunnittelua (isoimman isosiskon), haavereita (toinen iso isosisko), etätyötä (minä)...   

Neuvolakortin tiedot yritän laittaa jossain vaiheessa esiin. Sen vaikeus ei tosin johdu aikapulasta, vaan lääkärin mahdottomasta käsialasta. Painot, pituudet ja taidot olivat kyllä ihan kohdallaan.

Silla on päässyt nyt parin päivän ajan kokeilemaan ihan uutta taitoa; kiinteiden maistelua. Turvallisesti aloitettiin lusikallisesta perunaa ja ihan oli pikkuinen kuin isosiskonsa, eikä naamaansa edes nyrpistänyt uudelle maulle. Sannikin pääsi jo eilen sekä maistamaan että syöttämään pientä siskoaan. Ja syöminenhän tapahtuu, tottakai, syöttötuolissa istuen (tosin muutamalla peitolla ja taitetulla pyyhkeellä tukien). Ainoa asento mikä Sillalle enää kelpaa, on istuminen. Paitsi jos pääsee seisomaan.

Kovasti kiittelen Äitiä kunniamaininnasta!!!! En vaan osannut sitä tänne siirtää, kun en ole ennen moista kunniaa saanut.