Torstaina Sannikin sairastui. Kuume nousi jo aamusta korkeaksi.

Illalla Sillan korvaa sattui ja yö olikin molemmilla aika vaikea. Aamulla oli molemmilla yli 39 kuumetta. Epäilin korvatulehdusta, vaikka se olisikin meidän perheessä ensimmäinen laatuaan. Siis lapsilla, minä olen sen aikuisena sairastanut ja ymmärrän täysin miksi pikkuiset itkevät korviaan.

Perjantaina tytöt käväisivät lääkärillä. Nopeaa oli touhu siellä: Sillalta paitaa ylös, vähän stetoskoopilla kuuntelua, vilkaus oikeaan korvaan=tulehtunut,, vilkaus vasempaan korvaan=tulehdus. Pikainen Sannin korvien tarkistus=kunnossa. Käteen lääke Sillalle ja passitus kotiin.

Seuraavana yönä Sanni hehkui taas ja aamulla kuumemittari näytti 40 astetta.

Sillan kuume alkaa jo onneksi helpottamaan. Jonkin verran yskittää ja nenä on koko ajan tukossa tai vuotaa. Sannikin yskii jonkin verran vaan kuume ei meinaa laskea lääkkeelläkään. 

Onneksi ovat molemmat tosi reippaita. Sillakin suostuu ottamaan lääkkeensä kun isosisko näyttää mallia. Sanni onkin ihan korvaamaton apu tuollaisissa asioissa. Hän neuvoo, opastaa ja on esimerkkinä. Sanni onkin paljon tehokkaampi kuin mikään meidän vanhempien yritys saada Silla ymmärtämään miksi tai miten pitäisi tehdä.