Sannin ensimmäinen muskaripäivä oli tänään. Ja onneksi kaikki meni paremmin kuin olin uskaltanut toivoa.

Meidän Sannihan on ujo. Siis todella ujo. Muskaristakin puhuttiin ensimmäisen kerran jo viime keväänä, kun sinne ilmoittauduttiin. Kesän mittaan kerroin tarinoita isosisarusten kerhokokemuksista ja näytin muutamia pätkiä kotivideoita heidän harrastuksistaan. Useimmiten Sanni ilmoitti ihan suoraan, ettei aio missään nimessä mennä minnekään ja viime päivinä jopa itkettiin tulevaa kokemusta. Vielä tänä aamuna neitiä jännitti niin, että piti jonkin aikaa kyynelehtiä.

Loppujen lopuksi kaikki meni ihan hyvin. Olin itse aika tyyni, olenhan jo kasvattanut yhden ujon lapsen, joten tiesin että Sannille on eniten apua lunkista äidistä. Kyllä siinä äidin sydän pakahtui kun lapsi, itsensä voittaen, astui ihan uuteen maailmaan. Vielä ei tosin puhunut kellekään mitään, mutta seurasi kaikkea tarkoin. Ja mikä hienointa sanoi isälleen illalla;'Tule isi muskariin, niin täti näyttää sinulle mikä on pupunpesä.' Eli hän hyväksyy kertomani siitä, että muskariin mennään joka tiistai.

Hauska yhteensattuma oli kun Sannin opettajaksi paljastui sama Leena-täti kuin kymmenisen vuotta sitten isosiskolla!